Roadtrip USA 2, lokakuu 2013

Florida ja yläpuolisia osavaltioita 4075 km.
Lennot: Kuopio-Helsinki-Berliini-Miami ja sama takaisinpäin

Ajoreitti


Jälleen kerran pimeää ja sateista kun lähdetään taipaleelle.

Flybellä Helsinkiin ja AirBerlin:llä siitä eteenpäin.










Berliinin Tegelin katossa roikkuu tämmönen.

Alkuun oli vähän odotettua häslinkiä, koska autovuokraamot ovat parkkitalossa ja ulos tullessa navigaattori ei ole vielä yhteydessä satelliitteihin. Ylimääräinen kierros lentoasemalla tulliteitä väistellen, kunnes päästiin kartalle.

Pölärikauppias tai jotain...

Eka yöpaikka: Ramada Inn Miami North

Suunta kohti Miami Beach:ia (South Beach)

Sää on täällä suomalaiselle järkytys, tulomatkalla juteltiin lentokentillä amerikansuomalaisen pariskunnan kanssa. Herran mielestä aikoinaan oli ollut kurjaa, koska aurinko häikäisi ja asfaltti poltti jalkoja. Nyt 32-vuoden totuttelun jälkeen ei hänkään enää Suomen ilmastoon kaipaa.

Kyllähän se on ikävää tästä meidänkin lomallamme kärsiä, mutta jospa tästä jotenkin... :)

Ocean Driven Art Deco rakennuksia

Mummo huiloo

Pamela Peivats, South Beach

Päivä pyörittiin Miami Beachilla ja oltiin jo kypsiä jatkamaan matkaa.

Tultiin rannikkoa pitkin ylöspäin Lake Worth/Lantana tienoille. Jokunen paikka piti tsekata ennen kuin löytyi sopiva yöpaikka.
Motel 6 Lantana

Yöpaikan nurkalla päivysti poliisi luotiliiveissään ja poliisiauto oli koko ajan käynnissä. Mietin, että pitäisiköhän olla turvallinen vai turvaton olo.







Tällä reissulla osattiin jo vältellä motellien aamupaloja, eli hankittiin ilta- ja aamupalatarpeet useimmiten Publixista tai Walmartista.

Mukaan otin tällä kertaa miniläppärin, jostain syystä sen toiminta tahmoi ja yhteydetkin taisi olla hitaita, joten reissun suunnittelu oli aika tuskaista.

Lake Worth Beach

Rantahiekka oli polttavan kuumaa ja laiturille pääsi kävelemään taalan verran maksamalla.

Kalastajat olivat innoissaan, koska yrittivät saada napattua lähellä uivaa haita.

S Ocean Blvd pitkin lähdettiin suunnistamaan kohti Kissimmeetä, lähelle Orlandoa.

 

Kissimmee on halpoja majapaikkoja täynnä.
Lähistöllä on  paljon huvittelupaikkoja, Universal Studio, Disney World ym.

Ajokkina meillä oli Ford Taurus. Premium-luokan iso möhkö, ei oikein ihastuttu mutta ei ollut muitakaan valittavana. Näin jälkeenpäin  ajatellen olisi kannattanut vaikka istua odottelemaan, kunnes olisi tullut muita vaihtoehtoja paikalle. Pariin kertaan tuli joku jenkki ihastelemaan, että mikä tuo hieno auto on... outoa porukkaa:)

Tässä möhkössä Sirius XM satelliitti radio ei toiminut, joka on välttämättömyys kun ajaa pitkiä taipaleita ja ei oikein muutenkaan vastannut käsitystäni premium-luokan autosta.
Edellisen reissun Dodge Charger oli mieluisampi, vaikka olikin halvemmasta Full Size-luokasta.




Autoa haettaessa vuokraamon (Alamo) virkailija yritti kusettaa kun erehdyin mainitsemaan, että jenkki pitäis alle saada. Siihen tämä juippi sanoi, että heillä on tässä luokassa vain Nissaneita, mutta 180 taalan lisämaksusta voisin saada jenkin alle. Epäilin, että nyt jätkä haasto paskaa ja muutenkaan en lisämaksuja ollut halukas maksamaan.  Niinpä silläkin uhalla, ettei täällä olisi rivistä vapaa valinta pysyttiin alkuperäisessä varauksessa.

Flea Market eli kirpputori. Uutta ja vanhaa tavaraa useassa pitkässä hallissa.

Flea Marketit ovat vain viikonloppuisin auki ja näitä näkee aika usein matkan varrella. Enimmäkseen rihkamaa on näissä myytävänä.

Oriental Buffet, Kissimmee, Florida

Kiinalainen seisova pöytä, kymmeniä eri tavoin valmistettuja lajikkeita hyvää ruokaa. Tämä taisi olla edullisin näistä kiinalaisista, tippeineen n. 6 €/ateria.

Näissä paikoissa käytiin aika usein, ihan paras hinta/laatu suhde. Valitettavasti Suomessa olevat kiinalaiset eivät ole lähellekään verrattavissa täkäläisiin. (Ainakaan missä itse olen käynyt)

Tällä reissulla ei käyty kertaakaan  hampurilaispaikoissa.

Outlet Mall, olevinnaan halpaa vaatetta ym.

Kahdenkympin paitaan laitetaan satasen hintalappu ja annetaan sitten 80% alennusta.
Ja kaikki on tyytyväisiä kauppaan...

Orlandon ja Daytonan välisellä tiellä oli sattunut peräänajo. Seistiin yli puoli tuntia paikoillaan, tulee melko pitkät jonot siinä ajassa.
Siinä joutessani laskelmoin, että jono oli vähintään 20 km ennen kuin alkoi purkautumaan.

Ei siellä ollut kuin pieni parin auton tälli, jotka olisi ollut helppo heivata tien sivuun vaikka miesvoimin. Mutta näköjään jenkkityyliin kuuluu, että paikalle pitää saada palokunta, liikenteenohjausautoja, muutama hinuri, vajaa kymmenkunta poliisiautoa ja vielä muutama mp-poliisi ennen kuin tilanne alkaa selviämään.

Daytonan kilparata jää oikealle kun saavutaan kaupunkiin.

Daytona Beach:lla on varattu majoitus.

Meidän majapaikka on Hawaiian Inn

Tässä kylässä on mopoilijoiden tapahtuma Biker Week alkamassa loppuviikosta, joten porukkaa alkaa valumaan paikalle ja pyörien jytinää kuuluu koko ajan.

Mukavat maisemat huoneesta.

Simpukan alut hengitteli oksassa.

Meduusa, tämä limalötkö on vaaraton.

Rannalle pääse ajamaan pientä maksua vastaan. Tällä rannalla on järjestetty kilpa-ajoja 1900-luvun alusta alkaen ja v. 1959 rakennettiin  Daytona Interational Speedway.

Nykyään rannalla ei enää kilpailla. Rannan hiekka on erittäin tiivistä, kantaisi varmaan vaikka rekalla ajaa.

Päätettiin jäädä vielä toiseksi yöksi, mutta vaadittiin toinen huone, koska edellisessä oli parvekenaapurina 200-vuotias mummo joka luputti ketjussa röökiä. Minua pikkusen vit...ti se käry, joten huone vaihtui tähän näkymään.

Hawaiian Inn
Vuorovesi paljastaa kymmeniä metrejä rantaa.

Auringonottoa

Daytona Beach:n mukavan näköisiä mökkejä.

Käytiin jenkki buffet testaamassa ja hyvää oli.

Maha pinkeenä vyöryttiin samassa rakennuksessa olevaa kilpa-auto museota katselemaan, mutta se olikin kiinni. Kuvasin ikkunan läpi.

Ja jälleen katunäkymiä...

Daytona Interational Speedway

Sisällä oli mm. myymälä ja Nascar-auto leikeltynä.

Edustan kävelyväylälle on moni voittaja painanut jälkensä.

 Värikkäitä taloja, piristää katukuvaa.

Tienvarsia tuli kuvailtua, kuinka monenlaisia rakennuksia, yrityksiä ja varsinkin mainoskylttejä on vaikka muille jakaa.

Jenkit tykkää kylteistä ja opasteista, varsinkin tietyömailla on loisteväreillä opasteita niin, että alkaa jo haitata ajamista...

Log Truck kuten jenkit tukkirekkaa kutsuvat, puut ajetaan täyspitkinä.

Kuskille on käynyt huono mäihä, rekka nurin. Onneksi oli hiljainen tie ja pystyimme ohittamaan keskialueen kautta.

Kerran jossain pikkukylässä ajelin poliisiauton perässä ja sen käännyttyä bensa-asemalle ohitin kohta jonkun edessä kuppaajan.

Siinä samassa peilit täyttyi vilkkuvista sinisistä ja sireenit ulvoi... Säikäytti ihan helvetisti... Mutta ei se minua jahdannutkaan vaan meidän edellä n. 200-300 m. päässä joku kiihdytti kovempaa ja sheriffin haukan katse tai tutka nappasi sen.

Ainakin kerran nähtiin pysäytystilanne, jossa sheriffit menee ase ojossa tarkastamaan tienpientareelle pysäytettyä autoa.

Best Western, Tallahassee, Florida

Tallahasseessa ei keritty patsastelemaan, ruokakaupan etsiminen jäi ainoaksi nähtävyydeksi.

Ehkä hieman yllättää tieto, että 150 000 asukkaan hieman syrjässä oleva pikkukaupunki on Floridan osavaltion pääkaupunki!

Matka jatkuu kohti Alabamaa. Väliin ohitamme pieniä kyliä, joissa joka toinen rakennus on kirkko ja joka toinen autokorjaamo.

Motorhomen hinauksessa pienempi kauppakassi.

 Matkalla Alabamaan, tavallinen levähdyspaikka.

 Siirrettäviä taloja myynnissä.

Greystone Inn & Suites, Vance, Alabama

Ennen autotehtaalle menemistä vietettiin yö tien toisella puolen olevassa hotellissa. Keskellä ei mitään, mutta tilavat ja raikkaat huoneet. Varmaankin autotehtaalla asioivat muodostavat huomattavan asiakaskunnan.

Tämän Roadtripin ensimmäinen varsinainen kohde kolmesta oli Mercedes-Benz:n autotehdas Tuscaloosassa Alabamassa.
Tekevät täällä ML, GL, R ja C malleja.
Meillekin tulevat maasturit on tehty täällä.

Mercedes-Benz U.S. International Inc.

Visitor Centeriin oli kutsu saapua. Joitakin viikkoja aiemmin olin varannut paikat tehdasvierailulle. Terri Ritchien kanssa kävin sähköpostien vaihtoa ja hän olikin sitten ryhmän oppaana.
Bussilla mentiin tehdasalueelle ja kierrettiin reilu tunti. Korihitsaamo ja kokoonpanoa nähtiin.

 Visitor Centerissä on pieni automuseo.

Tehdasvierailun jälkeen olikin sitten löysäilypäivät ohitse ajamisen suhteen. Illaksi oli ehdittävä Cherokeehen Pohjois-Carolinaan. n. 540 km iltapäiväpyrähdys koilliseen.

Oli sitten ihan älyttömästi mutkia tällä Chatanoogasta Cherokeehen johtavalla tiellä.
Välillä ylle kaareutuva puusto muodosti ikäänkuin luolan tästä tiestä.
Pimeän tultua oli aika hidasta ajettavaa, kuvassa "pitkä" suora.

Gear Head Inn, Bryson City, North-Carolina

Meinasi jäädä löytymättä tämä majapaikka. Navigaattori ei tuntenut osoitetta ja eikä osoitteen mukaisessa Whittier kyläpahasessa ollut kuin kirkko ja muutamia taloja. Ei edes navin hotellihaulla löytynyt, joka yleensä pelastaa.

Siinä ajeltiin iltamyöhään pimeässä sinne tänne, tiesulkuja tietyön takia ja talojen pihoissa harhailtiin kääntymässä, peläten milloin tulee tunkeilijoille kuulaa kalloon, niinkuin ameriikoissa kuulema on tapana...

Onneksi oli otettu puhelinnumero talteen, muutaman soittoyrityksen jälkeen vastasivat ja saatiin tietää, että kaupungiksi pitää laittaa Bryson City. Outoa, että noin harhaanjohtavia osoitteita ilmoitetaan varausjärjestelmiin.

Huoneissa on autoteema, meillä oli Plymouth GTX

Huone ok, mutta ei aamiaista vaikka hinta oli reissun korkeimpia. Sijainti vaikuttaa.










 

On tainnut tulla mailit täyteen.

Ajeltiin kohti vuoria (Great Smoky Mountain) katselemaan ruskamaisemia.

Takaisin tullessa pysähdyttiin Mountain Farm Museum:in katselemaan kuinka entisaikaan on eletty.

Bird Houses eli linnunpönttöjä.

Cherokee kylän maisemia

Cherokeen pääelinkeino lienee turismi.

Tulee mieleen Suomen Lappi kaikkine turistirysineen. On inkkareita esittämässä ja matkamuistomyymälöitä kymmenittäin.

Harrah`s Cherokee Resort and Casino
Cherokee, North-Carolina

Keskellä pientä tuppukylää valtava viihdekeskus/hotelli kompleksi. Tämä oli reissun pääkohteemme eli illan Willie Nelsonin konsertti.

Mentiin hyvissä ajoin paikalle, jotta ennätettiin syömään upea illallinen erittäin runsaasti katetusta buffetista. Ruokalajeja oli eri puolilta maailmaa.

Sisällä tunnelma oli kuin Las Vegasissa, pelikoneita varmaan satoja, myymälöitä ja ravintoloita.

Vesiputous

Willie Nelson and Family
18.10.2013
willienelson.com

Alkuun Willien tytär Paula ja bändi esitti 3 biisiä, sitten roudattiin vähän kamoja ja Willie aloitti settinsä.

Tiukkaan tahtiin tuli kipaleita n. tunti ja vartti. Hyvin jaksoi 80-vuotias ukkeli vetää, laulu tuli komeasti kuin nuorempanakin.

Yllättävää oli, että ei encoreita! Se oli kerrasta poikki ja eturivin kättelyn jälkeen Willie poistui.

Tämähän piti nähdä jo vuotta aiemmin, mutta silloin keikka peruuntui.

Keikan jälkeisenä aamuna lähdettiin paahtamaan takaisin Alabamaan, mennään Talladegaan Nascar-ajoja seuraamaan.

Atlantan ympärillä on melkoisesti väyliä ja liittymiä, navigaattorinkin kanssa saa olla tarkkana.

Econo Lodge,Carrollton

Vika tikki mennä tänne, tupakoimattomienkin huoneet pilattu tupakoimalla ja kemikaaleilla. Kiersin virkailijan kanssa varmaan kymmenkunta huonetta nuuskimassa, ennen kuin löytyi siedettävä.

Se näissä halvoissa paikoissa on aina riski, että joutuu säätämään. Pari kymppiä lisää yön hintaan, niin ongelma yleensä poistuu.

Sweet home Alabama
Lähdettiin aikaisin aamulla, klo 7.00 tienoilla ajamaan kohti Talladegaa, jotta ennättäisimme ennen pahimpia ruuhkia paikalle.

Puupilkkeiden kauppiaita juuri ennen rataa. Varmaankin leiriytyville suunnattu palvelu.

Parkki- ja leirintäalue on valtava. Kartasta katsoin, että  n. 5 km on kauimmaisten pisteiden väli.

Oma parkki taktikoitiin helppoa pois lähtöä ja kohtuullista kävelymatkaa silmälläpitäen.

Aamu oli vähän viileä mutta aurinkoinen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, joten oli mukavasti aikaa palloilla ympäriinsä.

Radan edustalla on paljon markkinointikojuja ja esittelyitä. Kierrettiin makkaramaisteluissa :) ja mainoskrääsän jakajaisissa.

Chevrolet oli myös esittelemässä uusia mallejaan. Tässä uusin C7 Corvette. Vain 2 kpl olin nähnyt tähän mennessä tien päällä.

Dodgen esittelydivisioona oli lähtenyt hienolla Peterbilt rekalla liikenteeseen.

Monia kisa-autoja oli valjastettu markkinoinnin tarpeisiin, nämä eivät tietenkään menneet radalle.

Varikko on vielä täynnä väkeä. Kuljettajien esittely alkoi klo 12.00 ja itse kisa n. klo 13.00

Erittäin pitkällä alustalla varustettu Peterbilt

Katsomopaikkoja Talladegassa on 147 000

Kisan pituus on 188 kierrosta, 500 mailia eli n. 805 km  n. 3 tunnin rupeama kuskille.

Kun n. 40 kpl 800 hevosvoiman V8-koneista Nascar-autoa vetää yli 320 km/h lasissa tuosta nokan edestä, niin mahanpohjassa tuntuu mukavat jytinät.













Varikkokäynnit kuuluvat asiaan, kaikki kuskit tulivat aika lailla samoihin aikoihin renkaiden vaihtoon ja tankille.

Näin katsojakokemuksena erittäin jännittävä ja viihdyttävä tapahtuma. Tilanteet vaihtuvat koko ajan ja näet melkein koko radan kerralla. Vielä kun olisi ollut joku oma suosikki jännättävänä.

Pesee kokemuksena F1-kisat ihan menen tullen, ei kahta sanaa...  Jopa Jaanakin viihtyi :)

Hieman ennen kisan loppua lähdettiin kiirehtimään parkkipaikoille. Näin päästään ruuhkien alta pois ja tien päälle, sillä oli tarkoitus vielä ennen yötä saada mahdollisimman paljon maileja alle. Pitkä päivä kuitenkin uuvutti jo reilun 300 km ajon jälkeen ja etsittiin Macon:sta Georgiasta yöpaikka.

Lähtöä edeltävänä päivänä tultiin n. 900 km alaspäin. Juurikaan tuon enempää ei kohtuudella pysty amerikan highwayllä päivässä ajamaan nopeusrajoituksia noudattamalla, toki joillain osuuksilla vedettiin 20-30 km/h ylinopeuksia paikallisten vanavedessä. Heillä ilmeisesti oli tietoa sheriffien kyttäyspaikoista.

Hotel Red Roof
Naples, Florida

Viimeinen yö Floridassa, jäljellä 171 km Miamin lentokentälle.
Erittäin raikkaat huoneet ja uima-altaalla erittäin lämmintä vettä :)

Evergladesin läpi ajaessa voi törmätä villieläimiin.

Postilaatikko

Eräällä tien osuudella oli ilmeisesti tutkiin perustuva eläinvalvonta. Olikin varoitussignaalit ihan tarpeen, sillä kohta nämä kauriit ylitti tietä.

Jollakin taukopaikalla katseltiin alligaattoreita tienvierustan ojassa.

Kalastajalintuja

Evergladesin alussa tuli vastaan vankiryhmä joka niitti tienvarsia. Siinä ajellessa kertoilin Jaanalle Lannistumaton Luke elokuvasta, jossa Paul Newmanin esittämä vanki karkasi juuri näistä vankien tienvarsihommista.

Ihmeteltiin tämän tien levähdysalueita, sillä kaikissa oli poliisiauto parkissa ja tienvarrellakin mateli poliisiautoja .

Viimein kurvattiin yhdelle, sillä oli tarkoitus vähän eväitä syödä ja jaloitella. Mutta paikalla ollut sheriffi tuli sanomaan, että ette voi jäädä tänne, täällä on tilanne päällä. Jatkakaa matkaa.

Eikä tarvinnut ajaa kuin muutama km, niin tiellä oli vastaantulijan kaistalla poliisiauto poikittain ja oven suojasta sheriffi osoitti aseella miestä, joka oli tiellä polvillaan ja kädet niskan takana. Oli ilmeisesti jonkun kriminaalin etsintä päättynyt!

Poliiseilla on melkoisen hyvät resurssit jenkeissä, tässäkin tapauksessa oli jo meidänkin näkemänä poliisiautoja varmaan parikymmentä masinoitu.

Joka reissu päättyy näköjään kommelluksiin...:)
Navigaattori ei ollut oikein ajantasalla kun lähestyttiin Miamin lentokenttää. Oli risteyksiä muuttunut ja tiennumeroita vaihdettu.

Pikainen poistuminen valtaväylältä sivuun ja pienelle bensa-asemalle tietä kyselemään sekä tankkaamaan kuivaan tankkiin vielä muutama litra. Shellin asemat toimivat huonosti suomalaisilla korteilla, nyt ei käynyt ollenkaan. Onneksi muutama taala löytyi vielä taskun pohjalta.

Paikan intialaisperäiseltä pitäjältä sain hyvät ohjeet, oltiinkin jo aika lähellä. Vielä navigaattorikin huuteli loppuun ohjeita, jotka veivät muutaman korttelin sivuun autovuokraamoiden palautuspisteiltä.

Onneksi autojen palautuspisteiden lähistöltä löytyvät hyvät opasteet perille.

Sinne jäi möhkö, eikä jäänyt ikävä...

Aiheellisesti oli taas varattu kentälle runsaasti aikaa, sillä turvatarkastukseenkin oli 45 min. jono kun oltiin menossa lähtöportille. Helsinki-Vantaalla oli pitkä odotus, joten mentiin uudelle Relaxation Area:lle oikaisemaan muutamaksi tunniksi nukkumaboxeihin.

Pitkä ja väsyttävä kotimatka Floridan länsirannikolta Naplesista kesti autolla ja kolmella lennolla yhteensä 22 tuntia

Miami Airport