Peking, Kiina, huhtikuu 2015

Peking, Kiina huhti- toukokuun vaihteessa 2015
Kiinan muuri ja seikkailua kaupungilla...

Lennot: Kuopio - Helsinki - Pariisi - Peking
ja samat palatessa.

Mao-sedän kuvia pari nippua mukaan.
Paljon paremmalla kurssilla saa vaihdettua eurot yaneiksi China Bank pankin tiskillä Kiinassa kuin täällä Suomessa.

Rissalasta taas matkaan.

Pariisin kentällä odoteltiin Pekingin konetta muutama tunti.

 Peking International Airport ja pikkasen esimakua savusumusta.

Express junalla kaupungille päin, aika alakuloinen ensivaikutelma. Vaihto Dongzhimen asemalla metroon ja Guloudajien asemalla ulos.

Ensimmäisen majapaikan lähin metroasema Guloudajien sisäänkäynti oli n. 700 m päässä.

Kun ei ole minnekään kiire, niin tuo 700 m on vielä sopiva matka kävellä ja katsella kiinalaisten arkea siinä sivussa.

Suunnistetaan printatun kartan avulla majapaikkaa kohti.

Aukioilla oli vanhuksia jumppaamassa ja tanssimassa näin aamutuimaan.

Mutta eksyttiin koska yksi risteys oli poistettu eikä huomattu sitä, joten käveltiin yksi risteys liian pitkälle ennen kuin käännyttiin kujille.

Aika pian hoksattiin, että ei löydy majapaikka, joten kyselemään paikallisilta papoilta ja mummoilta. Onneksi oli lapulla kiinaksi osoite ja majapaikan nimi. Avuliaasti kaikki viittoili vähän sinne tänne ja pulputtivat kiinaksi ohjeita. Viimein joku setä lähti viemään perille :)

Hirvittävä väsymys painoi kun päästiin majapaikkaan. Heti aluksi 4 h torkut.

Majoitukset (2 eri paikkaa) oli valittu Hutongeista, yli 800-vuotta vanhalta alueelta. Kapeita kujia ja vanhoja rakennuksia, jonne taksit eivät lähde viemään. Ei mitenkään helppo  löytää perille. Baochao hutongilla olevasta porttiaukosta mennään eräänlaiseen sisäkortteliin ja sieltä perältä löytyy majapaikka.

Old Beijing Square, siisti ja viihtyisä majapaikka.
Alunperin se on ollut Qin dynastian sotilaallisen hallituksen toimisto.

Meidän huone. Erilliset vuoteet ja näkymä pienelle sisäpihalle, jossa häkkilinnut tsirputti. Pieni kylppäri kuului myös huoneeseen.

Aamiainen meinasi naurattaa. Pari paahtoleipää, nakki, muna ja juomat. Aamiainen tilataan respan tytöltä ja kohta mummeli tarjoilee pöytään. Toisena aamuna koetin saada tilattua vähän enemmän, mutta tyttö oli aivan kauhuissaan. Kuinka mä voisin syödä peräti 5 nakkia, sehän on 5 ihmisen aamiainen...

No saatiin yhteensä 4 nakkia sen kerran, muulloin en enää viittinyt vängätä. Pitää lähteä kylille syömään... Eikä tuo vakio aamiainen ole paikallisen hintatason mukaan edes halpa. n. 5 euroa vastaava summa rempuloita.

Paikallinen musiikki kuului hotellin tarjontaan. Majapaikalla on musiikkiteema, huoneet on nimetty eri soittimien mukaan. Tämä nainen soitteli silloin tällöin päivittäin, ihan mukavalta kuulostavaa rauhallista musiikkia iltapäivä torkkujen viihdykkeeksi.

Kellotorni

Ensimmäinen lounas, polttavan kuumaa ja kallista pikaruoka moskaa. Seuraavat ruokailut onnistui paremmin, mutta vaikka vaihdettiin paikkoja joka päivä ja syötiin siellä missä paikallisetkin, niin ikävä sanoa, että petyttiin tarjontaa.

Hyvin harvoin saatiin todella maukasta, toistaiseksi parhaat kiinalaiset ollaan syöty Ameriikan buffet-paikoissa.

Kalliimmat paikat jäivät kokeilematta, ehkä niistä olisi löytynyt paljon kehuttuja kiinalaisia ruokia.








Jonkun ravintolan sisäänkäynti

Mikä lie kaljabaari

Mopokorjaamo kadulla, niin kuin yleensä Pekingissä.

 Kotikatu: Baochao hutong ja sisäänkäynti "hotelliin"

Kujien pienistä kioskeista saatiin juomat ja hedelmiä.

Metron portaat. Maanalaiset ovat erittäin kätevä tapa liikkua Pekingissä. Ja monesti ainoa sillä me asuttiin liian lähellä keskustaa ja hankalassa paikkaa taksille. Eivät lähteneet mittari päällä ajamaan vaan pyysivät törkeää ylihintaa, joten pidä tunkkis prkl...

 

Pääsylippu Jingshan Park puistoon. 

Kielletty kaupunki Jingshan Park:n hiilikukkulalta katsottuna.

 Pikkupoika hetken verran hallitsijaksi puettuna.

Tämä mummeli esitti omaa taiteellista performanssiaan tanssimalla.

Nyt löytyi hyvä nuudelisoppa, läheltä Nanguoluaxingia. Jaana vähän huitoo kuvaajaa...

Hetken poseeraus ennen Taivaallisen rauhan aukiolle menoa. Takana Zhengyang Gate

Taivaallisen rauhan aukiolla ja sitä ympäröivillä kaduilla on virkavaltaa riittävästi. Papereita ja laukkuja tarkastetaan.

Aukiolle pääsee vain läpivalaisun ja tarkistusten jälkeen.

Puhemies Mao Zedong Mauseleum, jossa hänen balsamoitua ruumista voi käydä katsomassa.
Eka kerran kun yritettiin, niin porukkaa oli satoja metrejä jonottamassa, joten jätettiin myöhemmäksi.

Jäi mauseleumissa käynti sitten viimeiselle keskustassa olo päivälle. Ennätettiin paikalle juuri ennen sulkeutumista. Kiinalaispoika opasti ja auttoi viemään reput maksulliseen narikkaan torille ja halusi palvelustaan kohtuuttoman ison setelin. Annoin kohtuullisen summan ja molemmat tyytyväisiä :)  Jonossa mentiin sisälle ja siellä se lasikuution sisällä pötkötti Puhemies Mao. Ukko näytti ihan vahanukelta.

 Kielletty kaupunki, sisäänmenoportti.

Sisäänmenoportin sisäpuolella. Aika lämmin päivä, jotain 30 - 35 C.

Heippati hei, vuokrattiin laite josta suomen kielellä mutta voimakkaasti kiinalaisella aksentilla saatiin kuulla aina kulloisenkin kohteen tietoja.

Näitä portaita pitkin sai kulkea vain hallitsija.

Räystäskoristeita

Yli 200-vuotta vanha puu, 2 puuta kasvanut yhteen. Ihminen on kuitenkin ohjannut nämä kasvamaan näin.

Kielletyn kaupungin pohjoinen ulosmenoportti ja ylhäällä takana näkyy hiilikukkulan temppeli. Sieltä katseltiin eka kerran Kiellettyyn kaupunkiin.

 Kielletyn kaupungin ympärillä on vallihauta.

 Kotimatkan varrella oleva autokorjaamo.

Lauluesityksiä Beihai Park puistossa.
Korkealta ja kovaa tuntui olevan "in"

Puistotanssit. Katseltiin siinä heidän tanssia ja tuo punapaitainen daami miehineen viittoi meitä mukaan kun huomasivat kiinnostuksemme. No, mehän mentiin mukaan veivaamaan. Meidän tyyli erosi vähän paikallisesta mutta sopi täysin heidän "iskelmä" musiikkiin.

Vähän yllättäen jouduttiin tanssimaan, sillä varsinaisesti mentiin etsimään Tai Ji harrastajia. Olisi menty mielellään kokeilemaan sitäkin.

Seuraavana sunnuntaina oltiin paremmin varustautuneita ja veivattiin pitempään. Silloin kertyi aika paljon kiinalaista yleisöä meidän ympärillä kuvaamaan ja ihmettelemään.

 Täti opettamassa kirjoitusmerkkejä pikkutytölle.

 Melkosen kimakka ääninen herra.

 Portaat valkoiseen Pagodaan

 Vuokrattavia vesialuksia Beihai Parkissa

 Katunäkymää Dongcheng alueelta

 Ostoskatu näkymiä  Dongcheng alueelta

Koirat. Pekingin alueella ei niinkään syödä koiria kuin etelämpänä. Täällä nähdyt koirat olivat yleensä hyvin hoidetun näköisiä lemmikkejä.

 Kiinan kansallismuseo

Kansallismuseon katto on korkealla ja seinät etäällä..

Jade possu myytävänä. Kananmunan kokoinen esine maksoi n. 4500 euroa.

Iso huone täynnä valtiopäämiehien ym. lahjoittamia esineitä. Toinen toistaan hienompia esineitä ympäri maailmaa.

Jaanalle tuumasin, että Suomesta on varmasti joku tyhmä maljakko lahjoitettu tänne...

 Noin minuutti siitä osui silmään tämä taideteos Suomesta.

 Uudempaa kaupunkia

Kuvauspaikka jossain kauppakujilla, Wangfujing ostoskadulta vähän sivuun.

Eläviä scorpionin poikasia vartaassa, odottamassa kypsennystä.

Otettiin kuitenkin vähän täyttävämpää.

Tällä reissulla Tianmenin aukion lähellä tuli juttusille pari tyttöstä. Osasivat sanoa moi suomeksi ja kysyivät ollaanko Helsingistä? Muutama sana siinä vaihdettiin ja tytöt ehdottivat, että voisimme mennä teelle. He mielellään juttelisivat meidän kanssa.

Onneksi olin lukenut tästä huijaustavasta, jossa uhri viedään ystävällisesti baariin ja sitten rahastetaan juomista ryöstöhinta.

Jaanalle tämän tilanteen kerroin ja ilmeisesti tytöt näkivät mun naamasta ja äänenpainosta, että olivat paljastuneet. Koskapa he välittömästi toivottivat hyvää päivän jatkoa ja poistuivat pikaisesti.

Majapaikan kautta tilattiin retki Kiinan muurille. Mutianya oli osuuden nimi. Eräänä aamuna sitten hotellin työntekijä vei meidät tutulle Guloudajie kadulle odottelemaan kyytiä. Siinä keskenämme odoteltiin tovi, kunnes joku kuski tuli hakemaan pakubussille. Sillä jokunen kilsa ja vaihto vähän isompaan bussiin. 2,5 h meni menomatkaan.

Meidän bussissa oli porukkaa ympäri maailmaa. Kiinalainen opas hyppäsi matkan varrelta kyytiin, opasti mestoille ja lippujen ostoon.

Köysihissillä ylös muurille ja ihastelemaan maisemia. Lähdettiin patikoimaan tuonne takana näkyvälle osuudelle.

Porukka hajaantui kulkemaan omaan tahtiin.

Ihan tajuttoman raskasta noustavaa nuo portaat.
Kuvissa ei näytä niin jyrkältä kuin paikanpäällä tuntuu tai sitten koko talven tähän tähdätystä kuntoharjoittelusta huolimatta läski vaan painaa liikaa...

Otetaanpas mekin selfie.

Ja köysihissillä takaisin alemmaksi, jossa mentiin koko retkueella syömään. Pyörivän pöydän äärellä syötiin hyvin, maistellen vähän kaikkea.

Kotimatkalla jäätiin kesken matkan pois, kun opas selvitti, että päästäisiin metrolla nopeammin perille. Me konkarimatkailijat opastettiin jenkki äitiä ja tytärtä koska olivat tulossa samaan majapaikkaan.

Tuollainen koppimopo olisi ollut kätevä liikkumiseen. Päkitsit vaan katolle ja Jaana takakonttiin.

Ollaan vaihtamassa majaa, määränpäänä Sitting On The City Walls. Nianzi-hutong.

Oikoreittiä, pitkin pieniä sokkeloisia kujia tietenkin suunnistin, vain kerran ihan lopussa kysyttiin neuvoa. Jolloin joku setä lähti edellä pyöräilemään ja viittoi minne mennä.

Sisäänkäynti kujalta majapaikkaan voisi helposti kiireessä jäädä huomaamatta.

Uuden majapaikan viihtyisä oleskelutila. Erityisesti Jaana tykkäsi miljööstä.

On vapun aatto ja Suomessa on kuulema lumimyräkkä. Täällä taas helteessä tarkenee.

Kuinka ollakkaan, meidän varausta ei löytynyt heiltä ollenkaan. Olin varannut huoneen Happy Roomsin kautta jo ennen matkaa. Omistaja selitti, ettei heillä ollut sopimusta HR:n kanssa, aikansa pähkäiltyänsä hän ehdotti pientä yläkerran huonetta kahdeksi yöksi, jonka jälkeen päästäisiin alas double roomiin. Järjestely sopi meille hyvin, ei olisi ollut mukavaa lähteä kadullekaan etsimään muuta.

Kun varausta ja ennakkomaksua ei ollut, niin maksukin piti suorittaa tiskille. Luottokorttimme eivät käyneet, joten China Bankiin vaihtamaan euroja yuaneiksi. Huomattavasti parempaan kurssiin saatiin rempuloita kuin Suomesta.

Paikan oma keittiö teki tosi hyvää ruokaa!

Toisen majapaikan kotikulmilta.

Ruokapuolta, mitä lie jossain paikallisten paikassa. Aika usein ruokatilaukset meni ruokien kuvista arvailujen perusteella. Joskus hyvää, joskus taas jotain suolenpätkää...

 Majapaikan käytävällä nostalgisia julisteita.

Nämä metron käytävät ja asemat kävivät tutuiksi.
Monen eri suurkaupungin metroista on opittu, että muutaman päivän käytön jälkeen linjakartat ja suuntavaisto on omaksuttu ja vaihtamiset eri linjojen kesken käy sutjakkaasti.

Silk Market, mentiin tinkaamaan ostoksia.
Rihkamaa ja käyttöesineitä, kaikki varmasti kopioita mutta monesti ihan käyttökelpoista laatua. Tinkaaminen pitää aloittaa hävyttömän alhaalta, tarjoan jotain 10 % pyydetystä ja lähden pois jos ei kelpaa vähän noustua. Tulevat kyllä perästä jatkamaan kaupankäyntiä jos ollaan lähelläkään heidän oikeaa hintaa.

Jaanalle lenkkarit ja mekko.
Itse ostin jotain pientä ja seuraavan maailmankiertolaukkuni. 2-pyörä trolley tyyppinen ja vaikka selkärepuksikin sen saa. Myyjän pyyntihinta oli 1200 yuan ja mutta kohtuullisen tinkimisen jälkeen maksoin 350 yuan. Silti kauppias teki varmasti hyvät kaupat.

Edellinen päkitsi kiersi mukana maailmalla useita kymmeniä lentoja, lukemattomia auto- ja junamatkoja. Yhteensä reilusti yli kolme kertaa maailman ympäri, vaan oli nyt jo niin raihnainen kaveri ettei uskaltanut enää tänne ottaa mukaan.

Ilmanlaatu on Pekingissä maailman saastuneinta.














Silkki marketin yläkerrassa ollaan lounaalla. Buffet paikan kohtuullisen hyvät sapuskat.

Taivaalle syttyi tähti... tai jotain.

Panjiayan kirpputorilla Huawei Lu Daijie kadulla.
Miljoonia kiloja jade ym. kiviä, patsaita sun muita helyjä sekä muuta kirppistavaraa. Taikauskoiset kiinalaiset tykkäävät pyöritellä sormissaan pyöreitä kiviä.

Tuli ostettua kommunistihenkistä tavaraa: Traktorityöläisen juliste ja Maon punainen kirja tietenkin alkuperäiskielellä. Jaana osti pienen patsaan.

Kirppiksen jälkeen syömään Pekingin ankkaa. Erittäin hyvää ja suussa sulavaa.

Autokauppa näkyi olevan sen verran vartioitu ettei kaiken maailman renkaanpotkijat pääse tontille.

Jätehuoltoyksikkö

Meni muutama päivä ihmetellessä, miksi kiinalaiset lukitsevat katuun romupyöriä ketjuilla ja lukoilla. Sitten selvisi että ne ovatkin parkkipaikan varaajia!

Beihai Park puistossa taas tanssin merkeissä. Hyvinkin taitavia pareja on sunnuntaisin liikkeellä. Tässä puistossa esiintyy myös monenlaisia muita esittäviä ryhmiä ja yksilöitä. Laulua, näytelmää ja tanssia.

Toinen ääripää maallisen hyvän jakautumisessa. Loistoautoja ja kultaa löytyy muutaman sadan metrin päästä todella vaatimattomista paikoista.

Metromatkan varrella oli lihakauppa. Tiskillä lötköttää lihapaloja paljaana, alttiina auringolle ja kaikelle kadulta kantautuvalle saasteelle.

Lähdettiin aikaisin aamulla matkaan ja eläintarhaan Pandoja katsomaan. Myös muut elukat ja pingviinilandiat tuli katsottua. Jaanan nalle kokoelma täydentyi yhdellä Pandalla.

Peppi Pitkätossun Herra Tossavainen

Tiikeri ottaa rennosti.

Tuolla vihreä seinäisessä ruokapaikassa käytiin jokunen kerta. Kylmätiskiltä kerätään ruoka-ainekset pesuvatiin. Täti sitten keittelee odottaessa ateriat.

Onneksi metroasemien kylteissä on myös englanninkieliset nimet.

Katusoittaja Taivaan temppelin puistoalueella, joka on perustettu v.1420

Onneksi lähes kaikki pienemmät liikkumisvälineet ovat sähkökäyttöisiä. Muuten ilmanlaatu olisi sietämätöntä tai oikeastihan pienhiukkasmäärät ovatkin erittäin haitallisella tasolla. Nyt ilmasto menettelee ainakin näin lyhyt aikaiseen oleskeluun.

Rakennustyömaan sivuitse kuljettiin päivittäin. Ahkerasti Pekingissä rakennetaan ja saneerataan, eikä viikonloppuvapaita näköjään tunneta.

Autojen pyörien suojana olevat levyt ovat koiran kusettajien takia.

Ovi pitää olla kunnossa jos nyt ympäristö vähän repsottaakin.

Viimeinen yö lentokentän lähellä. Sitic Hotel Beijing. Edellisen majapaikan isäntä järjesti luotettavan taksin viemään meidät tänne n. 25 km päähän.

Hotellin sauna oli remontissa, mutta uima-altaalle pääsi.

Illaksi mentiin syötävää etsimään kadulta ja löydettiin yllättävän virkeä kaupunginosa. Kivoja puoteja ja ruokapaikkoja.

Naisten ryhmäliikuntaa, kuulema jotain bailamama tanssikuvioita tai jotain...

 Se on sitten kotiinpäin.















Air Francen kone oli syrjemmälle parkkeerattu, enpä ole ennen laajarunkokoneeseen astunut platalta.

Pariisin kentällä oli taas vähän jännitystä ilmassa kun vaihdettiin terminaalia bussilla ja oikean lähtöportin löytyminen oli etsimisen takana. Mutta taas selvittiin :)

The End