European tour, heinäkuu 2011

Yhdistetty loma- ja autonhakumatka Saksaan. Lennot kahdella pompulla Kuopiosta Riikan ja Wienin kautta Stuttgarttiin, erinäisten syiden takia jäi lentojen varaaminen ja matkasta päättäminen viime tippaan, niinpä reititys ja lentojen hinnat eivät mitenkään optimaallisesti onnistuneet.
Lisäksi jäi tärkeä tapahtuma väliin (sori, Eveliina) , mutta aikataulut vaan meni pieleen.

Jos on Suomessa metsiä, niin Euroopassa vastaavasti peltoja, mielettömän suuria alueita pelkkää peltoa.

Stuttgart alla, vuokraamosta sujuvasti auto ja sateiseen Saksaan kurvailemaan.

Taukopaikalla jossain harjun päällä, kulkineena tuo Corsa on melkoisen ahdas peli jo kahdelle joilla on matkatavaroita, mutta menetteli kun ei paha vuokraltaankaan.

Ylös alas tie käy, päätin ajella autobahnin sijasta pienempää, mutkaista ja mäkistä tietä pitkin Kappelrodeck nimiseen kylään.
Mukavat maisemat.

 

Ja välillä syömään, mahottomat pizzat veivasivat, jäi mukaan otettavaksikin.

Schwarzwälder hof
Ensimmäinen yöpaikka tällä reissulla, viiniviljelmien ympäröimä paikka. Erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta. Ilmeisesti perheyritys.

Värikylläinen aamiainen, tarjoiltiin pöytään.
Kauniit aamumaisemat ympärillä.

Ooppelin keula kohti ensimmäistä katsottavaa autoa Lahr/Schwarzwaldiin, oli sitten vimpanpäälle sitä seutua josta varoitellaan... Alueella monia turkkilaisten häkkimyymälöitä. Niin rohjotti siellä kohdekin, myyjää vaan ei missään, missä lie mehmetti luurannu, muitakin oli jotka odotteli. Siinä odotellessa katselin pirssiä, ei kyllä oikein omistamisen haluja tullut, vähän nuhjuinen ja pienen keula mällin jälkiä vaikka piti olla kolaroimaton, joo antaapa olla.
Eikun keula kohti seuraavaan, Tauberbischofsheimiin ja matkaa on 250 km.

Taukopaikalla jossain Stuttgartin yläpuolella nähtyä:
Poijjat Sindelfingenistä lähteneet koeajolle, naamioitu, no mikähän lie....vähänkin autoja tuntevalle ei vaikea, päätarkoitus lienee, että uudet muotoilut ei pääse vielä julkisuuteen.

Illemalla perillä mutta osoite vei omakotitaloalueelle, ei viitsinyt enää lähteä ovia kolkuttelemaan. Yöpaikkaa soittelin ja päätettiin nukkua yön yli ja palata sitten uudestaan etsimään.
Kuvissa rakennuksia Tauberbischofsheimsta.

Jotain outoa talossa... vähän vinksottaa.
Rakennustekniikka näissä on tietääkseni niin, että ensin tehdään tuo puinen kehikko (Ne ruskeat puut eivät olekaan mitään koristelautoja) ja sitten muurataan ties millä savella nuo välit umpeen.

Gasthof Hirschen.  Katharina, paikan nuori emäntä jo viidennessä polvessa emännöi tehokkaasti, ystävällistä palvelua hyvällä englannin kielellä. Nettiyhteyksien kanssa oli ongelmia, hän sai selvitettyä, että paikallisen operaattorin johdoissa on vikaa.

Saunassa oli mukava käydä ja ruoka hyvää.
Kertaalleen jo hyvästeltiin kädestä pitäen, mutta kun tuli suunnitelmiin muutos niin pölähdettiin vielä takaisin yösijaa kysymään.

Kolmas reissupäivä, suunnitelma oli lähteä alas Muncheniin, siellä pari kiinnostavaa farkkua mutta katsotaan nyt vielä tämä kolmas ennakkoon kaivettu kun kerta lähellä on. Huonot kuvat ilmossa, joten melko pessimistisenä Lauda-Köningshofiin liikettä etsimään.










Löytyihän se helposti, autoja pihalla mutta ei täälläkään ketään, joku sivullinen kävi siinä niin kysäisin, että missä väki? Viereisestä ok-talosta sitten löytyi omistajan rouva, mies oli jossain muualla, mutta autoa voi tutkia ja antoi luvan mennä koeajolle. Kurvailtiin koeajot ja perusteellinen syynäys, taustat ok ja kriteerit täyttävä. Auto ei enää etsimällä parane tästä (tällä budjetilla), joten taas suunnitelman muutos ja isäntää odottelemaan.












Siinä odotellessa käveltiin pitkin Köningshofin katuja ja käytiin aasialaisessa syömässä.
Siitä erikoinen paikka ettei aasialaispoitsu suostunut edes yrittämään englantia eikä ruokalistatkaan ollut kuin saksaksi. Nälkäisen oli vaan arvailtava ja tilattava, poikkeuksellisen hyvin onnistui arvattu tilaus ja tyytyväisenä takaisin autoliikkeelle.

Nyt oli liikkeen pitäjä vanhempi saksalaismies paikalla, loput kyselyt, tinkaus ja kättä päälle. Koska oli jo virka-aika lopuillaan, sovittiin että huomis aamuna klo. 8.00 tullaan paikalle tekemään kaupat ja lähdetään rekisteröimään auto minulle.

Viinin korjuuseenkohan käytetään tuollaista traktoria?

Tultiin siis takaisin edellisen yön paikkaan, lievästi yllättyivät mutta huonehan saatiin.

Lähdettiin iltakävelylle Gasthof Hirschenistä, muutaman sadan metrin päässä oli melko originelli setä :), kun siinä ulkona tuijoteltiin julkisivua niin tämä mönki jostain ja kutsui sisään, vaikkei yhteistä kieltä meillä ollutkaan niin ymmärsimme, että keräilyharrastus on tälle herralle mieluisa...

Uskomattomat määrät pientä keräilyesinettä, vanhaa käyttöesinettä ym.

Olihan proseduuri se rekisteröinti, kaksi tuntia juostiin paikasta toiseen. En malttanut olla kuittaamatta myyjälle, että Finlandiassa tämä kaikki tehdään yhdellä tiskillä ja kestää 10 min.

Onhan se hankalaa oikeastikin, nyt vain oli tälle myyjälle ilmeisen uusi tilanne koska möi auton  ulkomaille ja minä halusin punapäiset kilvet joilla saa ajaa kuukauden koko Euroopassa.

Kun normaalisti sakut käyttää 5 pv. keltaisia siirtokilpiä. Tämä minun kilpivaatimus oli eilen hänen vaikea ymmärtää, kun oli kieliongelmiakin. Sattumalta siinä samalla minulle soitti vanha asiakkaani, onneksi hän osasi saksaa joten pyysin, että sano tuolle ukolle, että hommaa ne punaiset kilvet ja lopettaa höpöttämisen niistä 5:n päivän kilvistä....
Kun niillä keltaisilla olisi matka pysähtynyt viimeistään Tanskaan seriffien vietyä kilvet, punapäisillä tätä huolta ei ole.

Viimein kosla kilvitetty ja baanalle, ekana ajettiin Jaanan kanssa peräkkäin Wurzburgiin jossa Corsa palautettiin vuokraamolle. Sitten suunta kohti Luxemburgia.

On tottumattomalle aika stressaavaa ajaa vapaiden nopeuksien osuuksia, matkavauhtina pidin yleensä 140- 170 km/h , koko ajan on hitaampia edessä ja koko ajan joku ohittaa.  Matkan keskinopeutta kuitenkin laskee tietyöt ja valtavat ruuhkat kaupunkien sisään- ja ulostuloväylillä, on ihan normaalia , että mennään 5-10 km. kävelyvauhtia.

Entäs sateella? Aivan reikäpäitä nämä sakut ajamaan, ei sitten minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Siinä kun minä himmailen kaatosateessa sataseen niin nämä schumakkerit vetää puskuri toisessa kiinni 150 km/h , ei ole mikään  ihme, että silloin tällöin uutisissa kerrotaan Saksan ketjukolareista, missä on 500 autoa yhdessä läjässä tuhannen paskana...

Luxemburgissa majoituttiin Hotel Simmer:in, Hauskoja ja avuliaita veikkoja oli henkilökunta. Aikamoinen labyrintti kulkea huoneeseen joka on tuloaulasta äärimmäisenä oikealla ylhäällä.
Nettiyhteys oli jälleen pettymys, vain aamiaishuoneessa sai hitaan wlanin pelittämään.

Kylillä sai pyöritellä usseemmanniin korttelin ennenkuin pysäköintitaloon osuin, aika summittaiset opasteet...

Bock kasematti eli kallioon louhittu 1740-luvulla  käytäviä ja tiloja kaupungin puolustamista varten. Kolmessa kerroksessa runsaasti tilaa.
Käytiin muutama tunti kuntoilemassa näissä luolissa.

Tästä aukosta kurkistaessa piti ihan jäädä odottelemaan, että minkälainen mäjäys tulee kun jätkä osuu asfalttiin... joku "sankari" esitteli rohkeuttaan kavereilleen keikkumalla kaiteen väärällä puolella. Ei sittenkään tippunut.

Luxemburgista ajettiin Belgian läpi Amsterdamiin, ei ollut etukäteen varattua majoitusta ja se oli virhe. Aikamoista kiertelyä ahtailla damin kaduilla ja monia turhia kyselyjä tiskiltä. Viimein puolen yön tienoilla onnisti ja ihan hyvältä paikalta, seuraavana päivänä mestat oli kävelymatkan päässä.

Anne Frankin talo on Amsterdamissa, oli turhan pitkä jono eli jäi käymättä.

Kanavaristeilylle mentiin ja kävellen palattiin, paatin kone sippas ja väki laiturille... :)

Tulipahan samalla sitten löydettyä mukavia kujia kun mentiin hakemaan pääsymaksut pois.
Coffee Shoppeja oli paljon, muttei ne niissä varmaan kahvia myyneet... arveltiin kuitenkin jättää väliin sekin muu tarjonta.

Amsterdamiin voisi joskus palata, oli turhan lyhkänen visiitti kun iltapäivällä jälleen matkaan.

Afsluitdijk, yli 32 km pitkä sulkupato Pohjois-Hollannissa, valmistui v. 1933 on siinä ollut jokunen kuorma siirrettävänä.
Jotakuinkin keskellä tämä taukopaikka, kahvilassa käytiin välipalalla.

Kanaalin alikulku Hollannissa.

 Takaisin Saksan puolelle.
 Heidenauer Hof, n. 60 km ennen Hampuria.

Meinasi jäädä majoittumatta tänne, selkeästi pääportista mentiin ovelle koputtelemaan, ei ketään ja ovi lukossa, johan nyt on kumma! Autoja kuitenkin pihamaalla, ettei tämä nyt tyhjäkään pitäisi olla. Sitten jostain pimennosta tuli lasin taakse joku (siivooja?) viittiloimaan, että kiertäkää. Kierrettiin rakennusta ja sieltähän se toinen sisäänkäynti löytyi.

Matkan rasitukset alkoi jo painaa, joten päätettiin pitää vapaa päivä ajamisesta ja ottaa toinenkin yö täältä, vielä kun paikan mainokset lupasi toiselle illalle Oldie-Tanzparty niin kyllähän mukava olisi saksalaisissa humppatansseissakin käydä... :)

Maistuvaa illallista maiskutellessa alkoi porukkaa valumaan paikalle, ikähaarukka oli odotettu eli seniorikansalaisia, mutta musiikissa erehdyttiin. Arveltiin vanhoja valsseja ja evergreenejä tulevan, mutta toisin oli DJ Gunther Musicbox päättänyt.

Koko illan veti kasari discojumputuksia ja vastaavia, eli buggina periaatteessa kaikki tanssit pystyi vetämään. Seniorisaksalaiset oli nuoruudensa vedossa, tosi hauska seurata kun paikalliset Travoltat pani parastaan :) Parhaimmille oli käden ali kuviotkin tuttuja. Hauska ilta kertakaikkiaan!



Koko reissun ainoa nopea ja kunnolla toimiva wlan yhteys oli täällä. Erillisessä sivurakennuksessa oli meidän tilava huone, ympäristö oli aika luonnonläheinen ja raikas ilma.

Pihasuunnittelua naapurustossa.

Hampurissa satuttiin ihan vahingossa ekana Reeperbahnille, jalkauduttiin ihmettelemään.
Alan työläiset vissiin levossa kun ei ainakaan kadulla törmätty, taitaa olla myös turistikohde kun matkamuisto yms. myymälöitä vieri vieressä.

Hampurin keskusta oli täysin tukossa, koska jotkut triathalon kisat oli menossa.

the Beatles ei ole vieläkään unohtunut Hampurilaisilta.

Uudempi Elbe-tunneli Hampurissa, pituus 3,1 km.
Kulkee joen alitse.









Ison-Beltin silta Tanskassa. Siihen kuuluu n. 18 kilometriä pitkä tieosuus, jossa kahden lähes 7-kilometrisen sillan välissä kuljetaan Sprogøn saarella. Itäinen silta on riippusilta ja sen jänneväli 1624 m, on maailman kolmanneksi pisin. Sillan pylonit nousevat 254 metrin korkeuteen meren pinnasta, vapaa korkeus 65 m.

Kööpenhamina, pikainen keskusta kävely ja ruokailu thaikku paikassa.

Ruotsissa Jönköpingin lähellä Cadillac upotettuna penkkaan, Elvis ja Gorbatsov moikkailee kulkijoille.  Huoltoaseman vetonaula 12 vuoden ajan.

Tyylikästä matkailua, avo Thunderbird vetää vanhaa matkailuvaunua.

Stockholm

n. 6 tunnin odottelun jälkeen sai viimein ajaa Kapellskärissä laivaan, lahden ylitys meni mukavasti nukkuessa.

Naantalissa ulos, piti kuitenkin vielä Turun tulliin käydä tekemässä maahantuonti-ilmoitus.
Reissu lähestyy loppuaan, hyvin meni. Ajamista oli enimmillään n. 700 km.  päivässä.

Tämä nyt tehtiin tiukalla aikataululla (9 vrk.) koska Jaanan loma oli loppumassa. Matkailun kannalta olisi ollut parempi viipyä ainakin 2-3 päivää kohteessaan ja sitten rykästä pitempi siivu. Monta mielenkiintoista paikkaa piti jättää käymättä, mutta näin tällä kertaa.